Usva aamun laskeutuu.
Niin hiljaa, kuiskaus huudoista kirkastuu.
Kumartuu pihan vaahtera.
Niin hiljaa, hengittäminen on vaikeaa.
Mieli ihmisen kuin vanhan koivun,
kaarna halkeilee. Se arpeutuu.
Ote järjenäänen huutamalla hiljenee.
Sydän hitaasti arpeutuu.
Kasva lapsi maailmalla.
Niin hiljaa, vartu heikosta vahvemmaksi.
Satuttaa maailmassa toistaan.
Niin hiljaa, elämä kohdussa vaikenee.
Nosta luonto vahva.
Niin hiljaa, ei avustamista pyydä.
Vakaasti sulkeutuu maailmaansa.
Niin hiljaa, ei hän muista ketään.
Mieli ihmisen kuin vanhan koivun.
Kaarna halkeilee, se arpeutuu.
Ote järjenäänen huutamalla hiljenee.
Sydän hitaasti arpeutuu.
Mieli ihmisen kuin kaarnalaiva.
Pinnalla kelluu, se kulkeutuu.
Askel mielen verkkaisen matkaansa jatkaa,
vaikka fyysisesti pysähtyy.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)